LUUKKU 10: Aamulla kun sain vietyä lapset hoitoon tulin kotiin ja ajattelin hetken hiljentyä, sytytin kynttilän. Laitoin soimaan Samuli Edelmannin Joulu cd:n. Facebookista tupsahti eteeni tuttavani jakama linkki missä kerrottiin että suomessa köyhyysrajan alapuolella elää 130 000 lasta, kerrottiin Ylen nettisivuilla. Kotona oli lukiessani erittäin rauhallinen ja hyvä olo kunnes seuraavat lauseet saivat minut pysähtymään ja itkemään vuolaasti: Vähävaraisen joululahjatoive lapselle: Sampoota & saippuaa. Samoin kohta missä mietittiin joulun jälkeisiä hetkiä esimerkiksi koulun pihalla: Kuinka moni heistä (vähävaraisista lapsista) seisookaan loman jälkeen hiljaa koulun pihalla kuuntelemassa, mitä kaikkea kaverit ovat saaneet lahjaksi. Sen vähäisenkin minkä ajatukseni voimalla pystyin samaistumaan lapseen joka hiljaisena koulun pihalla kuuntelee muiden lasten joululahjoista oli kamalaa. Mielessäni kävivät ajatukset että jos lapsen paikalla olisin minä itse tai vaikkapa oma pieni poikani. Kunhan tokenin lähteä toihin päätin että asialle täytyisi tehdä jotakin. Päätin töissä pistää pienimuotoisen keräyksen pystyyn jotta saisimme edes yhdelle lapselle lahjan. Haastan kaikki blogini lukijat lahjoittamaan vaikka joulupatakeräykseen uusia/käytettyjä leluja sekä vaatteita. Vaikka kaikkia 130 000 lapselle emme voi joulumieltä lahjoittaa niin suurelle osalle kylläkin. Lähde sinäkin mukaan! |
| |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti