Toukokuisena yönä heräsin taas valtavaan kipukohtaukseen ja aamulla sen jatkettuna rajuna piti mieheni kärrätä minut paikalliseen terveyskekskukseen. Siellä epäilivät sappikohtausta ja sain hetken päästä Litalginepiikin suoraan jenkkakahvoihin. Kipu oli niin raastavaa, jollei se olisi loppunut niin olisi varmasti taju lähtenyt ( ei millään verrattavissa synnytyskipuun) vaikka sekään kivaa ole. Siitä viikon päästä minulle todettiin ultraäänellä sappikivet. Mitä ihmettä? Minähän olin vasta 3o nainen. Sappikiviähän on vaan mummoilla. Noh, lääkäri lohdutteli että monilla minuakin nuoremmilla esiintyy paljon sappikiviä, jopa lapsilla.
Sitten alkoi armoton ruuan kyttääminen. Ruokana aikalailla kaurapuuro suolalla ja kaiken rasvaisen ruuan ja mausteiden välttäminen. Aikalailla sitä tottuu syömään maustamatonta ruokaa, vain sillä on väliä että saat vatsasi täyteen! Vaikka olin todella tarkkana syömisistäni sain siitä huolimatta kohtauksia. Litalgin tabletit tulivat aikalailla tutuiksi, puputin syödä niitä kuin karkkeja. Useimmiten kohtaukset menivät ohi tableteilla mutta kyllä ambulanssilla täytyi kerran lähteä.
Voimia viikkoosi !
Anna itsellesi aikaa parantua. Jaksamista ja nautitaan syksystä :)
VastaaPoistaParanemisia muru<3 Ihanat taulut;)
VastaaPoista