30. syyskuuta 2013

Portaikko

Toimettomana ollut kranssi löysi paikkansa portaikossa, tuo hieman lämmintä sävyä niin valkoiseen eteiseen. 2 vuotta sitten kun ostimme talon täytyi meidän vaihtaa portaat. Vanhat portaat olivat hieman liian jyrkät sekä pinnaväli ei vastannut nykyajan turvallisuus standardeja. Lasten takia portaat tuli ehdottomasti vaihtaa turvallisiksi. Halusin kokovalkoiset portaat. Työmies joka mittaili tulevien portaiden mittoja kysyi minulta 3 kertaa että haluaisinko varmasti valkoiset portaat!? Minä sanoin hänelle että todellakin haluan ja onko hänellä jokin ongelma toimittaa valkoisia!? Mies vaan tuumasi että valkoisiin tulee helposti jälkiä..no mutta jos muutenkin kodin sisustus on Vintagetyyppistä niin muutamat kolhut ei tunnu paljon missään..elämisen jäljet vaan tuovat kivasti rosoista tunnelmaa.

Portaisiin halusimme lasten takia turvalliset portit molempiin kerroksiin. Portaat alkavat heti ulko-ovemme oikealta puolelta, nurkasta niin kuin rintamamiestaloissakin. Pidän kovasti siitä että portaat levenevät nurkkaan ja siihen voi vaihdella sisustusjuttuja mielialan mukaan.

Yhtenä kriteerinä oli ehdottomasti myös se että sain porrasväleihin laudat. Olin jo kauan haaveillut omakotitalosta ja porrasnumeroista. Numerot tilasin Kauneuspuoti Ameliesta, Laukaasta.

Portaikkon seinällä komeilevat wanhat mustavalkoiset hääkuvat. Hääkuvissa ovat minun vanhempani ja niiden vanhemmat sekä mieheni vanhemmat ja niiden vanhemmat. Kuvat tuovat wanhan ajan tuntua portaita astellessa. Jotain muita wanhoja kuvia portaikkoon olisi kiva saada. Täytyisi käydä selailemassa isomummolan valokuvakansioita, ne ovat oikeita aarrekansioita. 



Yläkerran aulan tapetoimme äitini kanssa kun tylleröni oli vielä minun mahassani. Oli kova "pesänrakennusvietti". Tapetti on Vallilan "Sara" tapetti ja ostin sen Terrasta. Tykkään että "vintillä" saa olla alakertaa hieman romanttisempi tunnelma. Jännitin kovasti lopputulosta, koska en koskaan ollut ajatellut kotiini mitään kukkatapettia. Tykkäsimme kovasti miltä tapetti näytti suurella pinta-alalla. Terrassa on todella kauniita tapetteja ja melkein kaikki kotimme tapetit on sieltä hankittu. Alakerran vessan Boras tapetista bloggailen myöhemmin kunnes saan siellä vielä yhden projektin tehtyä loppuun. Tänään minulla olisi alkanut työt, huh huh. Onneksi minulla on mahdollista olla 2kk pidempään kotona nuitten ihanoiden palleroiden kanssa.

29. syyskuuta 2013

Arki on parasta!

Sunnuntai on kyllä niin paras päivä kun koko perhe saa olla yhdessä. Ei kauheena puuhailla mitään kotijuttuja vaan touhuillaan lasten kanssa, löhöillään ja syödään hyvin. Aamulla lapset torkkuivat melkein yhdeksään joten oli mahtavaa saada nukkua piiiitkät yöunet!

Vaikka ulkona alkaakin näyttää aika ankealta, niin tykkään silti syksystä! On ihanan tunnelmallista sytytellä kynttilöitä, lyhtyjä ja laittaa takka rätisemään. Syksykukatkin piristää tuolla ulkohommissa. Tämän kukan ja suloisen ruukun olen saanut hyvältä ystävältäni. (Sinkkirukku sisällä, tykkään)!

Leppoisaa sunnuntaita!

28. syyskuuta 2013

Harmaan keittiöpyyhkeen uusi elämä..

Ihana viikko takana, oma äitini oli täällä auttelemassa lastenhoidossa, kotitöissä ja muutenkin kaikessa..Olen äidilleni elämän velkaa! Äidin lähdettyä ja tytön mennessä päikkäreille päätin tehdä pientä tuunausompelua. Minun on jo kauan pitänyt piilottaa tämä punainen rumilus. Niin tarpeellinen ja turvallinen kuin tämä kapistus eli sammutuspeite onkaan...on se vaan niin ruma ja kamalan punainen. En omista mitään kangaspaloja tuunailuja varten vaikka niin kamalasti kuin haluisinkin. Mietin kuumeisesti millä piilottaisin tämän hirvityksen. Ajattelin että voisin uhrata yhden wanhan harmaan keittiöpyyhkeen tähän projektiin. Niin helppoa ja nopeaakin se vielä oli..

Leikkasin kaavat sukkelaan ja ompelin muutamassa minuutissa. Nyt sammutuspeitteen pystyi (ilkesi) ripustaamaan seinälle.

Ta daa, ei loista enää meille punainen väri! Ihan tälläiset tavalliset, pienet jutut pystyy piristämään kotiäidin päivää. Ei aina tarvitse ostaa jotain uutta. Itse voi ommella juttuja (en ole todellakaan taitava ompelija mutta haluan kehittyä siinä). Olen aina pitänyt käsitöistä, kouluaikoinani otin kaikki mahdolliset valinnaiset. Kovasti nousee kuume ostaa pikkuruinen virkkuukoukku..jospa sillä taiottaisiin pientä kivaa tytön tulevaan nukkekotiin..Huomenna tyllerö täyttää jo 9kk! 
                                              Mitä sinä olet viimeksi ommellut ompelukoneella?!
                               Haastan sinut tekemään jonkun pikkujutun itsellesi tai lapsellesi.

26. syyskuuta 2013

Todellista Rakkautta!

Voin myöntää etten todellakaan ole mitään leipurityyppiä. Joskus, (todella harvoin) innostun leipomaan sämpylöitä tai voileipäkakkua (jonka hyvä ystäväni Anne opetti minulle aikoinaan), onneksi helppo resepti ja täydellinen maku. Eilen sain inspiraation että jos leivottaisiin äitini kanssa miehelleni synttärikakku. Mieheni oli joskus vihjannut että olisi ihanaa saada Sacherkakkua. Muistaakseni kakun into hyytyi samantien kun katsoin kakun ohjetta..pohja vaikutti työläältä ja muutenkin koko kakun valmistaminen kestäisi 3h, joo-o..kyllä 3h! Tänään miehelläni on synttärit ja leivoimme äidin kanssa 3h sitä Sacherkakkua, eikös olekkin todellista rakkautta se.


Kakun kirjailuhan näyttää aivan ala-aste ikäisen kirjailemalta mutta viis siitä kun kakku onnistui täydellisesti! Mieheltä sateli myös kiitoksia kakun mausta. Leipomiseen tarvitsee vaan sitä innostusta ja inspiraatiota (jota minulla ei ole leipomisen suhteen)! Myöskin aikaa, varsinkin tälläisten kakkujen kanssa ja sitä ei aina pieniltä lapsukaisilta liikene. Kadehdin usein monien äitien leipomuksia mitä he taikovat lapsiensa synttäreille..ehkä minäkin alan petrata tällä saralla. Leipomisessa kuin sisustuksessakin on vain taivas rajana.
                                                   Sacherkakun ohjeen löysin: kotikokki.net

25. syyskuuta 2013

Sinkkirakkautta

Minä vaan niin Rrrrrrrakastan näitä sinkki juttuja. Sinkki on ajaton materiaali ettei siihen hevillä kyllästy ja ylläri on niiin harmoonisen värinen. Itse tykkään että kotona on mahdollisemman vähän värejä, vain ripaus valkoista ja harmaata. Valkoisen sekä harmaan eri sävyt ovat sisustuksessa tällä hetkellä trendi juttu mutta itse en valitse niitä trendien mukaan. Töissä olen värien ja valojen sekamelskassa ja siksi on kiva tulla kotiin missä harmooniset värit rauhoittavat mieltä. Tottahan toki lasten leluissa saa ja pitääkin olla värejä. Monista blogeista ja sisustuslehdista kuitenkin ihailen värikkäitäkin koteja mutta en osaa ajatella niitä omassa kodissa.











Rahapuu on vaan niiin kaunis yksinkertaisuudessaan. Viherkasveja tulisi hankkia lisää. Näistä viherkasveista saa hieman sitä kaivattua väriä kotiin.





Tälläiset kalorittomat saippuakakut pitävät linjat kurissa. Kakun olen saanut hyvältä ystävältäni lahjaksi.






















Teetä on kiva tarjoilla vieraille tästä kauniista sinkkiboxista, jonka myöskin olen saanut yhdeltä hyvältä ystävältäni!





Sinkkipurkista wanha naru tulee kätevästi ulos.





 Kodinhoitohuoneen sinkkilootassa sälyvät hyvin pesupulvereita varten sinkkikauhat ja Maison Belle pesuaine. 





Pojan askartelukset säilyvät hyvin sinkkiarkussa.





Sinkkisoikkoon on kiva kerätä lelut leikin lopuksi. WC:ssä tälläisessä soikossa säilyvät kivasti WC-paperirullat.





Pojan vauva-aikaiset aarteet säilyvät tässä "aarrearkussa".





Työhuoneen kynät pysyvät ruodussa..





 Blogia kirjoitellessa on ihana laittaa Riihimäenpurkkiin kynttilä palamaan, luomaan tunnelmaa.. Ihanaa viikon jatkoa lukijat!!  
                                                                         - Sanna-

22. syyskuuta 2013

Toipuminen

Aikalailla 9kk sitten tytön syntymän jälkeen aloin saamaan yöllä järkyttäviä ylävatsakipukohtauksia. Joskus ne menivät hetkessä ohi ja toisinaan kohtaukset kestivät useita tuntia. Välillä kohtauksia ei tullu viikkoihin. Mies kehotte menemään lääkäriin mutta minä vaan kylmänviileästi kipuilin sängyssä, muiden nukkuessa. Olen kiitollinen että lapset nukkuivat hyvin ja sain kipuilla rauhassa.
Toukokuisena yönä heräsin taas valtavaan kipukohtaukseen ja aamulla sen jatkettuna rajuna piti mieheni kärrätä minut paikalliseen terveyskekskukseen. Siellä epäilivät sappikohtausta ja sain hetken päästä Litalginepiikin suoraan jenkkakahvoihin. Kipu oli niin raastavaa, jollei se olisi loppunut niin olisi varmasti taju lähtenyt ( ei millään verrattavissa synnytyskipuun) vaikka sekään kivaa ole. Siitä viikon päästä minulle todettiin ultraäänellä sappikivet. Mitä ihmettä? Minähän olin vasta 3o nainen. Sappikiviähän on vaan mummoilla. Noh, lääkäri lohdutteli että monilla minuakin nuoremmilla esiintyy paljon sappikiviä, jopa lapsilla. 

Sitten alkoi armoton ruuan kyttääminen. Ruokana aikalailla kaurapuuro suolalla ja kaiken rasvaisen ruuan ja mausteiden välttäminen. Aikalailla sitä tottuu syömään maustamatonta ruokaa, vain sillä on väliä että saat vatsasi täyteen! Vaikka olin todella tarkkana syömisistäni sain siitä huolimatta kohtauksia. Litalgin tabletit tulivat aikalailla tutuiksi, puputin syödä niitä kuin karkkeja. Useimmiten kohtaukset menivät ohi tableteilla mutta kyllä ambulanssilla täytyi kerran lähteä.



9kk kohtauksista minä pääsin sappileikkaukseen ja minut tähystettiin ti 17.9 nyt täällä kotona toivun pikku hiljaa. Ajattelin että olisin heti voimissani mutta näin ei ollutkaan. Heikotusta, haavasärkyä ja alaraajojen viileyttä..puuh. Onneksi Perhe, ystävät ja muutenkin kotona oleminen saa oloni paranemaan! Millään muulla ei ole oikeasti mitään merkitystä jos et ole terve. Terveys on vaan kaikki kaikessa. Kunhan paranen niin puuhailen kaikkea kivaa lasten kanssa ja tuunainen pikkujuttuja.. 
                                                                   Voimia viikkoosi !

15. syyskuuta 2013

Voihan suloinen koiruus!

Sain keskiviikkona hyvän ystäväni pitkästä aikaa kylään ja hänen mukanaan tuli tälläinen koiraihanuus. En ole koskaan ollut mikään koiraihminen ja en varmaan tälläkään hetkellä ottaisi koiraa. (yksinkertaisesti koira ei kerkeisi saamaan tarvitsemaansa huomiota). Työaikani tyrmäisi ehdottomasti koiran hankkimisen)!

Tämän suloisuuden nimi on Morgan. Se on tosi kiltti ja rauhallinen tapaus. Alistui jopa meidän 8kk tyllerölle. Kyllähän tämä olisi ihana seurakoira mutta jos aika on kortilla niin mitään järkeä koiran hankkimisessa ei ole.


Eikös Morgan passaa aika kivasti meidän sisustukseen?!?  Nautitaan leppoisasta sunnuntaista kera perheen ja kynttilöiden!

10. syyskuuta 2013

Pojan kammari osa 2

Saimme pojan alakerran huoneen valmiiksi keväällä. Huoneesta puuttui kokonaan vaatekaappi ja leluille sekä kirjoille yms..säilytysratkaisut. Jos budjetti olisi sallinut niin olisin ostanut wanhan, jykevän, patinoituneen vaatekaapin. Harmi vaan kun ne ovat niin hinnakkaita. No mutta sisutuksen ei aina todellakaan tarvitse maksaa paljon. Plääni 2 oli sitten taas Ikea ja sieltä tämä kaappi hankittiin ja se onkin oikein passeli tähän tilaan. Vaatekaapin päällä säilyy mukavasti 1 vuotis menopeli mikä tilattiin pojalle Porvoon upeasta lelukaupasta Riimikosta. Jos vierailet Porvoossa, niin piipahda ihmeessä putiikissa.






Tänään hyvä ystävi kävi kylässä kahden pojan kanssa. Pojat piirtelivät tässä ns. "avaruusaluksessa" jotakin Oktonautteihin liittyvää. On se vaan niin kivaa kun huomata miten (isot) pojat tykkäsivät leikkiä ulkona monta tuntia (ilman että äidit vahtivat heitä taukoamatta). Mammat sai sitten vähän turista vauvojen kanssa.





Tänne koriin on kiva sujautella pieniä juttu..esim. laastareita millä on hauskaa leikkiä lääkäriä. Laastariboxi ostettu Pienestäkamarista.





Pikkumiehen nimiäiskuteet.





Kynät ja kumit pysyvät hyvin säilössä tässä söpössä rasiassa. Löytö kesän alussa ihan lähimmältä ABC asemalta ja hinta ei päätä huimannut. Sisustus on usein vaan löytöjen tekemistä eri hapiskaupoista. En juurikaan käy missään kalliissa sisustuskaupoissa. Pienikamari on ainoastaan sellainen ja sieltäkin tarttuu lapsille vain pientä kivaa.





Tässä pusuttelevat minun poika ja sen tyttöystävä puolitoista vuotiaina, aikaisin se on nykyään aloitettava..





Poika on ollu tosi reipas kun on nukkunut omassa huoneessaan siitä asti kun huone tehtiin alas vaikka kaikki muut nukumme ylhäällä.





2kk wanhana..kun pojalta kysyi yyhtenä päivänä että kuka kuvassa on niin vastaus kuuluu: No äiti, pikkusisko tietysti. No joo meidän vauvat on näyttäny ihan samannäköisiltä.



Kitara on Esko-ukin ostama, josko poika soittelis serenaadia tulevalle puolisolleen.





Me ei olla kauheena ostettu pojalle leluja. En tykkään että koko huone pursuais sitä sun tätä. Tykkään enemmän et ostetaan tiettyjä kivoja leluja, millä poika oikeesti tykkää leikkiä ja ne kestävät leikkimistä kuten Legot, Mailegit, työkalut..Minkälaisia leluja te ostatte lapsille?




Itse pidin kovasti pienenä opettaja leikeistä ja siks halusin pojalle liitutaulun ja sekin löytyi ikealta. Rakas siskoni osti sen pojalle joululahjaksi. Pikkusen taas piti puun väriä duunata piiloon. Koripallo hommelin isä halusi pojalleen Kalajoen kesälomareissulta..










Kun pojan innostus lakkaa näihin Maileg juttuihin niin ne muuttavat tytön huoneeseen..sitten askarrellaan Jyskin lipastosta nukkekoti mutta siitä sitten myöhemmin vuoden lopulla. Tuntuu hurjalta että vajaan 4 kk päästä tyttö täyttää vuoden!