1. joulukuuta 2015

Luukku 1

Joka vuosi blogia pitäessä olen yrittänyt väsätä pientä joulukalenteria tänne blogiin. Tänä vuonna mietin että jaksanko rueta tähän koska myöhään iltaisin kun lapset nukkuu on muutakin puuhaa. Joulufiilis tulee tänä vuonna vähän jäljessä ja suurin syy siihen on lumen puuttuminen (onneksi nyt illasta kylläkin satoin maahan valkeaa) ja toivoa saa että se olisi vielä herätessäkin.
 Pohdin mistä joulufiilis itselle tulee?! Se tulee lumesta, hyvästä joulumusiikista, tuoksuista (pipari, kukat..), kynttilöistä ja lasten riemusta avata aamuisin joulukalenterin luukkuja. Fiilis tulee myös siitä kun voi lueskella toisten "blogijoulukalentereita". Siksi päätin itsekkin jaksaa toteuttaa kalenteria muutaman kuvan muodossa. Toivottavasti joku saa joulufiilistä minun kalenterista.

Eilen illalla, hämärässä värkkäilin lapsille pienet paketit mihin sujautin yllätykset. Poika muisti jo edellisistä vuosista Nisse -tonttukalenterit ja rupesi jännittämään yllätyksiä jo nukkumaan mennessä. Poika sanoi moneen kertaan ettei varmaan saa unta kun niin paljon jännittää kalentereiden avaaminen. Onneksi lapset simahtivat sänkyihin mutta poika nukkui yön hieman levottomasti.

Nämä Mailegin kalenterit ovat Tanskassa käsintehtyjä tonttuja jotka ovat niin lasten kun äitienkin mieleen. Tonttuja on tyttöjä sekä poikia ja he omistavat suloiset vaatteet jotka ovat täynnä lenksuja ja pieniä taskuja. Pidän erityisesti tyttötonttujen leteistä (näkyvät vähän tässä kuvassa).




Paketeista paljastui molemmille pienet hiirimukit jotka on ostettu Pienestä Kamarista.

Toki herkkujakin oli ja ne napsittiin oitis suuhun. Vaikka sitä joskus väsyneenä pähkäilee näitä paketteja tehdessä että onko tässä mitään järkeä. Puolitokkurassa aamulla kuitenkin lasten niin onnellisena ja lasten ilon nähdessä ajattelee että jokainen aherrus oli sen arvoista. Lasten ilo on kyllä ehdottomasti paras ilo.
Nyt vaan toivotaan että saadaa pitää lumi maassa! 

Sanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti