Vähempi parempi

Vihdoin täällä koneen ääressä. Aika kuluu hurjaa vauhtia, töissäkin ollaan oltu jo kolmatta viikkoa. On kyllä ollut kivakin palata töihin, tietyt rytmit ja rutiinit on hyvästä sekä kuuluvat elämään. Varmaan paluu tuntui helpolta kun oli onnistunut kesäloma. Reissattiin paljon, koko perheen kesken mutta oli pieni miniloma miehenkin kanssa (kahdenkeskistä aikaa kannattaa muistaa ottaa jos sellaiseen on suinkin mahdollisuus). Niin helposti arjessa voi unohtaa sen toisen ja suhde voi äkkiä muuttua ystävyydeksi. Suhteessa ystävyyskin on tärkeää mutta "se tunne" ei saa kadota.

Viikon loppuna innostuin karsimaan tavaraa, enimmäkseenkin sisustustavaraa. Yleensä karsimisen tarve tulee keväisin mutta nyt oli kivaa vaihtelua siivoilla keittiön ilmettä hieman avarammaksi. En koskaan ole pitänyt siitä että tavaraa on liikaa mutta nyt tavaroiden vähyys tuntuu hyvältä. Tietty tavara määrä täytyy olla  jotta kodikkuus säilyy. Hassua että syöttötuoli majailee työpyödän alla keittiössä vaikka tyttö ei ole tarvinnut sitä vuoteen.

Muutamat pienet yksityiskohdat piristävät kummasti. Olen heikkona näihin vanhoihin avaimiin. Poika kylläkin usein nappaa avaimen omiin leikkeihinsä.

Tämä kuva on napattu meidän keittiön ikkunasta jonka alla on ruokapöytä. Sain inspiraation (pakko oli tarttua kun se harvoin tulee) pestä ikkunat koko talosta ja joka välistä. Ai että mikä ihana tunne voikaan olla, ihan kun koko kodissa olisi tehty isompikin siivous. Tuntuu kun lasia ei olisikaan.

Nautitaan vielä kukista ja kesästä. Aah miten mahtavia ovatkaan aamut kun ilma on raikas ja päivällä lämpö hellii.

Nautitaan myös kodista. Siitä parhaasta paikasta olla ja elää.

Aurinkoisin terveisin, 

Sanna